Siemailen teetä ja annan mieleni levätä hiljaisuudessa, jota ei riko muu kuin tulen rapina takassa. Tämä rauhallisuus oli yksi niistä syistä, joka sai minut aikanaan muuttamaan maalle. Nyt kun yritän taas sopeutua uudelleen elämään kaupungin laitamilla, etsin hiljaisia tiloja yhä kiihkeämmin.

Olen ehdottomasti hiljaisuuden rakastaja! Johtuneeko sitten tuosta, että useinkin kiinnostun seurueiden ja porukoiden eri tavalla hiljaisista ihmisistä. Niistä vähän pelottavista, jotka seurailevat keskustelua ja sitten sanovat sanottavansa vahvasti ja vakuuttavasti. Niistä maan hiljaisista, jotka yrittävät saada puheenvuoron, mutta eivät onnistu pääsemään suurisuisempien hölötyksen väliin. Niistä aroista, jotka lopulta uskaltavat sanoa ajatuksensa ääneen ja melkein säikähtävät tekoaan itsekin.

Usein hiljaiset ihmiset ovat parhaita kuuntelijoita ja yllättävän monesta kuoriutuu esiin aikamoinen sanailija, kun vähän raaputtaa pintaa. Ja joskus yhdessä hiljaa oleminen yhdistää sieluja enemmän kuin kauneimmat sanat.